Vauvavuosi - neljännen kerran.

c.landemutsi

"Ennen kuin huomaatkaan se kävelee!" Niin siinä taas vaan kävi. Tuntuu ,että viime vuoden lokakuun puolestavälistä on ikuisuus mutta silti kuin eilen oli se päivä kun meille saapui vauhdilla syliin uusi ihme,pieni prinsessa ja kaunis ihme. Tässä on ollut oppimista ihan kaikessa: perheen kasvu viidestä ihmisolennosta kuuteen oli iso muutos, vaikkei se tavallaan muuttanut mitään niin kuitenkin se muutti ihan valtavasti. Ja silti taaskin palapelin palaset on loksahdelleet paikoilleen.

Nyt meillä mennään tukia pitkin, tutkitaan leluja ja nauretaan. Jokelletaan, katsellaan pihamaalla kaikkea kiinnostavaa kuten eläimet, linnut ja tuulessa heiluvat lehtipuut. Eniten silti vauvaa kiinnostaa isot sisarukset. Niitten hassuttelut ja touhut. Pikkuiset jalat viipottaa villisti kun hän konttailee muitten perässä ja on "mukana" kaikessa. Hassua kuinka äkkiä se tapahtuu, että mini-ihmisestä tulee taaperomainen ja uudet asiat: Voi kun niitä riittää ja riittää!

Se kuuluisa kysymys: Mitä muistat päällimmäisenä vauvavuodesta? Valehtelisin jos väittäisin, etten ole ollut väsynyt. Tolkuttoman kahvinjuonnin ja piilosuklaalevyt. Rämpläämisen kaikissa arjen organisoinnin jutuissa. Neljän lapsukaisen äitinä olemisen opettelun. Vastuu näistä kaikista ihmisen taimista. Oman jaksamisen muistaminen ja oman olon kuuntelu. Sen ainakin olen jo oppinut ,että voimavaroja ei saa päästää kokonaan loppumaan vaan pitää välillä vetää henkeä, istahtaa ja keskittää energia oleelliseen elämiseen ja hyvinvointiin. Siihen, että naamat pysyy naurussa. Pölyt, vaatekaapit, tiskivuoret ja pyykkikorit ehtii kyllä hoitaa. Ne ei ole se asia mitä lapset muistaa vuosikymmenien päässä vaan toivon, että he muistaa läsnäolevan ja rennon mutsin joka oli heidän kanssaan.

Vuoden aikana on myös tullut huomattua, että osa joka elää vasta nyt ensimmäistä tai toista vauvavuottaan ottavat asiat hieman erilailla. Itselläni kun takana on jo tosiaan ne kolme jo elettyä vauvavuotta otan ehkä kaiken jotenkin lupsakammin. Kaikki kyllä menee painollaan ja turha ennakointi sekä hössötys on poissa. Sylissäni on edelleen tilaa ja sydämessäni on jokaiselle lapselle oma paikka. Kaikkien kanssa on ollut rikasta käydä läpi vaiheet vauvoina mutta on myös mahtavaa seurata kasvua ja kehitystä isompinakin lapsina. Vauvavuosi on vain pieni osa sitä kasvua ja matkaa jota teemme.

Silti vauvavuoden jokainen päivä merkitsee, kasvattaa ja opettaa. Yöitkut, puklurätit, kadonneet tutit, Life factory pullo friikkiydet, eläinkuosi diibadaaba hulluttelut, kantoliinat, kipeytyneet hartia ja niskajumit, perhepeti, imetys, konttaamiset ja kaatumiset, kutiavat ikenet joista ei vielä pilkota hammastakaan, vaippakääröjä, helistimiä............. Olen niin kiitollinen ,että olen saanut tätä elää. Kuka tietää vieläkö joskus pieni vauvakuume iskee? Siihen en sano mitään, en tiedä eikä tarvitsekaan mutta sen tiedän, että nyt haen lisää kahvia ennenkuin vauva, taapero ja leikki-ikäinen herää. He ovat kovin aamu-unisia. Koululaisen jo saattelinkin matkaan. Hassua mutta maailman hienointa olla ÄITI neljälle mahtavalle tytölle. Hyvää päivän jatkoa kaikille!!!

Kommenttiboxiin vaan rohkiasti: Jättäkää viestiä millaisia vauvavuosia teillä on ollut?