Aikuisella iällä "fanitus" !!

Tuossa menneellä viikonlopulla oli eräällä nimeltämainitsettomalla jäähallilla eräs nimeltämainitsematon herra esiintymässä:
siellä minunkin PITI olla mutta koska elämä järjesti meille ihanan pikkuisen uuden ihmisen parahiksi ennen tuota kyseistä jäähallikonserttia niin... pitää vain nyt muistella menneitä:
tämä kirvoitti kaivelemaan arkistoista kirjoituksen *fanittamisesta*

Olen aina kaihtanut sitä sanaa. Fanitus tai tärkeä asia itselle on kaksi eri asiaa. Musiikki suoraan sydämeen tai sanoma sen sisällössä itselle tai jaettuna ystävän kanssa.

Jos jostain asiasta on pitänyt liki 15 vuotta -ei voi sanoa, että se olisi ihan turha, toissijainen tai hetken hurmaa.
  
On olemassa musiikkia ja MUSIIKKIA.
Ensimmäinen on sellaista joka menee toisesta korvasta sisään -sen mukana voi laulaa, jammailla,viheltää,hyräillä ja siitä tulee hyvä mieli tai siitä voi ärsyyntyä,suuttua,inhota,vihata - tai sitten se ei tunnut miltään.

Ja se toinen. Osa elämää. Olet seurannut ehkä tiettyä artistia, olet saattanut käydä keikoilla tai muuten vaan kuunnella ja aistia herkkyys, puhuttelevuus ja sielunveljeys. Nyt meni sinne "lokeroon" taide, sielunsinfonia tai joku muu söpöhöpösuputuspuputus ....
Minulle tämä musiikki oli osa nuoruutta ja kasvua, gospel tapahtumissa tykätty esiintyjä, seurakunta nuorissa aikaani viettäneenä tuttuakin tutumpi lauluntekijä. Rakkaus musiikkiin ja sanomaan jäi mieleen, seurasi aikuisuuteen- seurusteluun. Vuosipäiviin, ristiäisiin ja hautajaisiin on löytynyt sopivia fraaseja tältä laulajalta. Sellainen musiikki on sydämen asia.
  




Aikuisella ihmisellä täytyy olla joku intohimo, joku asia mikä on kestänyt ja pysynyt, joku mistä ainakin voi sanoa, että tämä on minun juttuni. Viellä parempaa jos sen asian voi ja saa jakaa rakkaittensa kanssa ja se on kaikille yhteinen hyvä. Mikään ei ole ihanampaa kuin puolisoita yhdistävä musiikki pläjäys mukavassa hengessä, höyryävät kahvit siskon kanssa salin aulassa tai ihanien tyttärien kera jaettu väliaika pulla teatterin penkeillä. Turhaa väittää etteikö lapsien kanssakin voisi kulttuuri elämyksiä kokea. Ja voi kuinka rentoja seuralaisiakin nämä pikku ihmiset on!
  

Ei mulla nyt muuta, tsemppiä kaikille talven tekoon, kiitos kun luitte ja ymmärtäkää jos teillä on ystävä jolla on joku intohimo kuten minulla -meillä. Se voi toki olla ihan mitä vaan hyvää ja kaunista. Se voi olla ystävyys, rakkaus, urheilu, hevoset, lemmikki, aktiviteetti, taidetta, kulttuuria, matkustamista. Taivas on rajana. Ja unelmia: niitä täytyy olla !!
  



"Oi kultani älä niin huoli vaikka terävä ja viuhuva nuoli saattaa meihinkin osua kyllä
Mitä huominen ottaa, antaa sitä tänään vielä et voi kantaa eikä ne murheet meihin yllä

Meillä on aikaa vielä nauruun, leikkiin ja rakkauteen iloon ja ukkosen jylinään Meillä on aikaa vielä kääntää kellot kohdalleen joka ainoa päivä on tänään

Älä kaunaa mennyttä kanna sen viimein jo lähteä anna takkinsa ottaa ja ovella kiittää

Älä pelkoa tulevaisuuden älä onnen tai onnettomuuden me olemme tässä ja nyt ja se riittää ............." (Juha Tapio:meillä on aikaa)