Se on takanapäin. Ensimmäinen kuukausi neljän lapsen äitinä. Tähän kuukauteen on pakkautunut aivan mielettömän suuret tunteiden kirjot. Astetta komeammat hormooni jylläykset sekä kaikki asiat perheen sisällä on hitsautuneet liitoksiinsa! (Näin puhuu hitsarin vaimo...) Avattuani torpan oven synnäriltä tultaessa en aavistanutkaan kuinka paljon tuo pieni uusi ihmislapsi maailmaamme muuttaisi. Hän muutti sitä ihan valtavasti.
Mehän teimme parikin visiittiä takaisin sairaalaan kun kävimme keltaisuuskontrooleissa joista kuitenkin pääsimme kuin koirat veräjästä. Myös pikkuisen paino oli jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä ylittänyt reippaasti syntymäpainon eli saimme siis oikeinkin hyvillä mielin aloitella arkea kotona suurperheenä. Sana "suurperhe" maistuu hassulta, koska mielestämme meillä ei ole mitenkään suuri perhe vaan juurikin sopiva. Mikä käsittää suurperhettä? Nykykäsityksen mukaan se kai on kun lapsia on enemmän kuin standardi (kauhea sana!!) kaksi. Allekirjoittanut on itse viiden lapsen perheen vanhin kun taas isimies on perheensä ainokainen. Tässä sitä siis on hänellä opettelua arjessa jossa oman äänen kuuluminen ei aina ole ihan itsestään selvyys. Hauskasesti ajatellen kuitenkin onneksi hänellä(kin) on ollut tässä monta vuotta aikaa tottua ,että jalkoja tuvassa tepastelee aika monta. Jo 12.
Palatakseni siihen miten elämä muuttui kuin viidestä tuli kuusi: Kaikki rytmitys tapahtuu nyt nuorimman mukaan. Siis sen mukaan miten vauva syö, nukkuu, kakkaa jne. Sitten me muut. Aika äkkiä sitä hanklasi rytmin siihen milloin kannattaa tehdä ruoka valmiiksi jo edellisenä päivänä ja miten iltapesut ja nukkumaan menot sujuu kun olkapäällä on se pieni ja hento. Kärjistääkseni totuuden siementä niin kyllä isimies OLI kolme viikkoa isilomalla, mutta se pääosin hänen kohdallaan "kului" raksalla vintillä minne pakerramme lastenhuoneita. (Saneerausta, sielä ei siis ole koskaan ollut muuta kuin kylmä vintti. Talo on vm.1926 eli kyllä sielä joskus on ison perheen pyykit vissiinkin kuivanneet niinkuin ennen vanhaan on tapana ollut.) No joku vitsiniekka kyllä totesi, ettei pian riitä enää vintin rakentaminen jos lapsia tähän tahtiin haikaralta tippuu "kerran vuodessa", että saa kuuleman mukaan laajentaa suuntaansa jos toiseen torppaa. Sen näyttää aika. Ken ties. (naurua!!!!)
Tänään ollaan jo siinä pisteessä, että olemme uskaltautuneet kunnolla vaunuilla kauppaan (reissussa kestää reippaastikin juostuna sellainen kolmevarttia mutta tänään meni vain 32 minuuttia!!) ja koska isimieskin on taas jo töissään niin pakkokin. Kerholainen on päässyt vielä toistaiseksi jonkun kyydissä omaan puhteeseensa ja esikoinen kulkee omia teitään kouluun. Kerran viikossa kotona on muutaman tunnin ajan ainoastaan kaksi naskalia. Tylsää ei takuulla ehdi tulla. Ei ainakaan pitkään aikaan! Kaikella on tarkoituksensa ja aikansa kuuluu sanonta. Nyt uskon siihen enemmän kuin ikinä. Olen erittäin kiitollinen tästä kaikesta ja koitan muistaa olla valittamatta pikkuseikkain asioista joilla ei oikeastaan ole mitään merkitystä. Se, että meillä täällä on toisemme, omat juttumme sekä tietoisuus tärkeydestämme meille: riittää! Meidän joukkue ja pelisäännöt.
Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! Miten teillä menee? Kuinka te määrittelette suurperheen ja miten palat on löytäneet paikkansa kun joukkoon on tullut uusi asukas? Kanssa odottajat ja "matkassa" mukana olleet mitä teille kuuluu nyt? :)
Muistakaa jättää kommenttia ja Landemutsin löytää myös facebookista https://www.facebook.com/landemutsi
Ihana teksti! Teki mieli kiljua, että masukuvia masukuvia sitten kans - vauvanmasukuvia meinaan, että miten on pötkö kasvanut! Aahh te asutte kävelymatkan päässä kaikesta, hiukanko hienoo :) Se on ainoa asia mikä mua välillä päkittää täällä syrjemmällä, kun oikeesti ulkoilua ei voi yhdistää mihinkään kaupassakäyntiin tai muualle menemiseen. Mutta suurperhe, kuten kirjoitit teistä, niin meistäkin tuntuu että meitä on vaan sopivasti, kun ei ole lapset tulleet kuitenkaan tänne mitenkään kerralla. Tiedänhän minä että montahan meitä on, mutta se ei tunnu silti monelta, kun siihen tottuu! :D
VastaaPoistaJoo me ollaan taajaman laidalla ;-) Sysi landella mutta kävellen pääsee kouluun, kauppaan, kerhoon YM. Se on aika OK jos ei ole ihan metsäytynyt.... (hihiiii) välillä olen!!! Silloin en mene kauppaan. ;) Mul hiukan tökkii noi kuvat?! En tiiä miks, ne vaan tulee niin pikkuisina... tekniikka tekniikka :D koitan pötkäleestä laitella kuvia kanssa <3 Kuinka monta teitä on?? ja ei tunnu enää monelta ei ja oikein ihanast sanottu: kun ei ne tosiaan tule kerralla kaikki :) :) ............
PoistaMun ei blogiin tuu kuvia tiäks nyt ollenkaan, muutama pieni tuli ja sit jumahti vallan. En tiä mikä on. Meitä on yhdeksän, tai kymmenen , tai ykstoista tai... riippuu miten laskee! 8 lasta ja me oldikset, mutta toi mun esikoinen on jo aikuinen ja on lapsenlapsikin ja vaikka mitä : D juu en mäkään aina tykkää olla sosiaalinen, sillon on kiva jumittaa kotona :D
VastaaPoista:) - voi Kuplaseni, ihana toi "..riippuu miten laskee!" Ja juu kuvat tökkii edelleen, muttei haittaa, ja jumitetaan kotona silloin kun jumituttaa! :D
PoistaEeeeeeks.....sun pitäis varoittaa mahdollisesta vauvakuumeen tarttujasta. :D
VastaaPoista