keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Skype-mummi!

Oikealla oleva lelupuhelin nyt ainoa kuva "lankapuhelimesta"
Nyt alkaa olla maailmankirjat sekaisin. Maalaisjuntti joutui opettelemaan Skypen käytön! Kun mä kävin koulua vuonna nakki ja makkara niin paperille piirrettiin hauskoja "pilakuvia" näköpuhelimista, eihän kukaan silloin oikeasti edes uskonut, että aikuisina voidaan tuosta vaan soittaa jollekin ja nähdä sen naama! Kun mä menin ekalle ei meillä viellä ollut edes lankapuhelinta, joo ihan oikeasti! Kun oikein tärkeä soittopakko tuli mentiin naapuriin mamman luokse soittamaan. Muistan vieläkin kuinka ihmeellistä ja jännää oli kun meillekin sitten puhelin hankittiin. Siihen seinällä olevaan lankaluuriin juostiin kilpaa vintinraput kolisten välillä pää kolmantena jalkana: kerran vastasin jopa vahingossa puhelimeen veljeni nimellä... Niin, silloin puhelimeenkin viellä vastattiin omalla nimellä -eikä vaan : Moi! "Voi niitä aikoja!"
Pirttipöydän äärellä avataan myös Skype!
Palataksemme nykyisyyteen aikakoneella: Kun äiti muutti ulkomaille muuttui yhteydenpitomme tyystin. Mä en ole milloinkaan käyttänyt "näköpuhelinta" ja alkoikin siis opettelu joka edelleen on aika vaiheessa. Nyt osataan jo lähetellä videoviestejä(kin) - näin välittyy aito tunnelma. Ollaan aina soiteltu mun äidin kanssa tosi usein, välillä jopa monta kertaa päivässä, nyt kun siihen ei viitsi kännykällä ryhtyä niin Skype onkin aika kiva juttu. Viimeksi eilen kakkonen ja kolmonen tahtoivat jättää mummille videoviestiä ja siinä oli varmaan mummin pakko kääntää volyymit hiljaisemmalle. Myös isoin on laittanut videoita mm.miten on oppinut tekemään spagaatin ja kertoillut kuulumisia. Ei se tosin ole sama asia kuin, että olisi ihan oikeasti "tässä" ja varsinkin nuorimmat lapset hiukan ihmettelevät miten mummi mahtuu läppärin näyttöön ja haluavat kosketella näyttöä ja kyselevät milloin mummi taas tulee ja koska voidaan mennä mummin tykö. Mutta kiitos nykyaika ja kiitos elämä: tämänkin olen saanut nähdä,elää ja kokea. :)

Myös Krista pitää äitiinsä yhteyttä Skypellä: Taikaliemeen Pudonneita Ihmelapsia blogissa voit käydä lukemassa enemmän: http://blogit.kaksplus.fi/blogi/taikaliemeenpudonneitaihmelapsia/5-asiaa-joita-et-ehka-tiennyt-meista/

2 kommenttia:

  1. Joo ei ollut meilläkään lankapuhelinta kun olin pieni. Ja sitten kun oli, oli meidän numero melkein sama kuin kylän lääkärillä. Ne monet kerrat kun kuuntelin ihmisten kertomuksia vaivoistaan ennen kuin ne hoksas että "jaa missä tää olikaan, eikö siellä ollukaan lääkäri itte" :D Ihana näkemätelefuuni teillä!

    VastaaPoista